Kuka voi ottaa vastaan ehtoollisen?

Uskonopin kongregaation johtaja, kardinaali Müller: “Paavi Franciscus toteaa “Evangelii Gaudium” [-kehotuskirjeessä] n.47, ettei eukaristia ole ‘täydellisten palkinto, vaan voimallinen lääke ja vahvistus heikoille’. Jotta lausetta ei ymmärrettäisi väärin, on syytä analysoida sitä huolellisesti.

Ensinnäkin on tarpeen huomata, että lause ilmaisee armon ensisijaisuutta: kääntymys ei ole ihmisen omavaltainen teko, vaan itsessään armon vaikutusta. Tästä ei voida kuitenkaan vetää sellaista johtopäätöstä, että kääntymys olisi pelkkä kiitollisuudessa annettu ulkonainen vastaus siihen, mitä Jumala on tehnyt minussa ilman minua, yksin. En voi myöskään päätellä, että kuka tahansa, vaikkei olisi armon tilassakaan tai oikein valmistautunut, voi ottaa vastaan eukaristian, vain koska se on vahvistusta heikoille.

Meidän tulee kysyä itseltämme: mitä on kääntymys? Se on ihmisen vapaa teko ja samaan aikaan teko, jota Jumalan armo motivoi. Armo edeltää aina ihmisen tekoja. Se on siten [erottamaton] teko, joka muuttuu käsittämättömäksi, jos Jumalan toiminta erotetaan ihmisen toiminnasta. [...]

Esimerkiksi ripin sakramentissa voi vailla pienintäkään epäilystä havaita ihmisen puolelta tarpeen vastata vapaasti. Se saa ilmaisunsa sydämen katumuksessa, päätöksessä tehdä parannus, synnin tunnustamisessa ja katumuksen ilmaisemisessa. Tämän vuoksi katolinen teologia kieltää [näkemyksen], että Jumala tekee kaiken, ja että ihminen on pelkkä jumalallisen armon vastaanottaja. Kääntymys on uutta elämää, jonka armo antaa meille, ja samaan aikaan se on myös tehtävä, joka tarjotaan meille ehtona armossa pysymiselle. [...]

Vain kaksi sakramenttia synnyttävät armon tilan: kaste ja ripin sakramentti. Kun joku on menettänyt armon tilan, hän tarvitsee ripin sakramenttia tämän tilan palauttamiseen, ei omana ansionaan vaan lahjana, jonka Jumala tarjoaa hänelle sakramentin muodossa. Pääsy ehtoollisyhteyteen edellyttää ilman muuta elämää armon tilassa, kirkollista yhteyttä sekä elämää, joka on sopusoinnussa kirkon kanssa, jotta voisi lausua: “Aamen”. Paavali painottaa sitä tosiasiaa, että joka syö ja juo Herran leipää ja viiniä arvottomasti, on syyllinen Herran ruumiiseen ja vereen. (1. Kor. 11:27).

Pyhä Augustinus vahvistaa: ‘hän, joka loi sinut ilman sinua, ei pelasta sinua ilman sinua’ (Saarna 169). Jumala pyytää että toimin yhdessä Hänen kanssaan. Tämä yhteistyö on myös Hänen lahjaansa, mutta sellainen, joka edellyttää että hyväksyn tämän lahjan.

Jos asiat olisivat toisin, voisimme langeta kiusaukseen käsittää kristillinen elämä eräässä mielessä automaattisena. Esimerkiksi anteeksianto olisi jotain mekaanista, lähes vaatimus, päinvastoin kuin asia, joka riippuu myös minusta (sillä minun on toteuttava se). Näin ajateltuna menisin ehtoolliselle ilman vaadittua armon tilaa ja lähestymättä ripin sakramenttia. Olettaisin itsestäänselvänä asiana, ilman mitään todistetta Jumalan sanasta, että syntini annetaan anteeksi yksityisesti tämän kommuunion itsensä kautta. Mutta tämä on väärä käsitys Jumalasta, tämä on Jumalan kiusaamista. Samalla se tuo mukanaan väärän käsityksen ihmisestä aliarvioiden sitä, mitä Jumala voi hänessä vaikuttaa.

(Kirjasta "Informe sobre la esperanza. Diálogo con el cardenal Gerhard Ludwig Müller", BAC, Madrid, 2016)