2017-02-06 17:38:00

Helmikuun vallankumouksesta sata vuotta


”[J]otain on pian tehtävä sen kurjuuden ja puutteen korjaamiseksi, joka niin epäoikeudenmukaisesti raskauttaa työväenluokkaa”, kirjoitti paavi Leo XIII vuonna 1891 Rerum Novarum –kiertokirjeessään. Teollistumista oli seurannut uuden työläisluokan synty, jonka materiaaliset ja henkiset olot olivat usein ala-arvoisia. Kirjeessään paavi torjui sekä kommunismin että rajoittamattoman kapitalismin. Oikeudenmukaisuuden määritteleminen työntekijöiden ja työnantajien välillä ei kuitenkaan ole helppoa, paavi arvioi: "Vaara piileekin siinä, että viekkaat kansankiihottajat tahallisesti hyödyntävät näitä näkemyseroja”.

Vuoden 1917 alkuun tultaessa Venäjä oli kärsinyt kasvavia tappioita ensimmäisessä maailmansodassa. Pietaria vaivasi samaan aikaan elintarvikepula. Tyytymättömyys tiivistyi helmikuussa kaupungin suurimmalta tehtaalta alkaneessa lakossa, joka levisi pian koko kaupunkiin. Maaliskuussa armeijalla ei enää ollut mahdollisuuksia levottomuuksien hillitsemiseen. Tilanne johti tsaari Nikolai II:n luopumiseen kruunusta.

Venäjälle syntyi nyt kaksoishallinto, jossa sosialistien muodostamat neuvostot asettuivat väliaikaisen hallituksen rinnalle. Maanpaossa ollut Lenin palasi maahan huhtikuussa, tavoitteenaan muita sosialisteja radikaalimpien bolševikkien toteuttama vallankumous.

Suomen suuriruhtinaskunnassa helmikuun vallankumous johti hallinnon vaihtumiseen ja myöhemmin itsenäisyysjulistuksen antamiseen. Helmikuun vallankumousta seurasi Venäjällä vielä kuluvana vuonna lokakuun vallankumous, jossa bolševikit syrjäyttivät väliaikaisen hallituksen. Näin tie Neuvostoliiton syntymiselle oli avautunut.








All the contents on this site are copyrighted ©.