Social:

RSS:

App:

Vatikaanin Radio

Paavin ja kirkon ääni maailmalla

Kieli:

Kirkko \ Kirkko Maailmassa

Kirkon suhtautumisesta homoseksuaalisuuteen

- AP

20/02/2017 16:34

Vuonna 1986 julkaistu kirje homoseksuaalien pastoraalisesta kohtaamisesta valottaa katolista ihmiskäsitystä ja selittää kirkon suhtautumista homoseksuaalisiin tekoihin (Epistula de pastorali personarum homosexualium curam [EP], Uskonopin kongregaatio, 1986). Kirje käsittelee aihetta useammasta näkökulmasta.

Antropologis-teologisia ulottuvuuksia

Ihmispersoonaa ei voi typistää hänen seksuaaliseen suuntautumiseensa. Jokaisella ihmisellä on perustavanlaatuisempi olemus Jumalan luomana ja ikuiseen elämään kutsuttuna olentona (EP,16.). Jokainen ihminen kohtaa elämässään ongelmia ja vaikeuksia mutta myös omaa lahjoja ja tilaisuuksia kasvuun. Näkemys, että homoseksuaalinen suuntautuminen olisi täysin pakottavaa, ei ole oikein: ihmisen arvokkuuteen oleellisesti kuuluva vapaus kuuluu myös homoseksuaaleille (11.).

Ihmisen seksuaalisuudesta

Avoimuus uudelle elämälle on oleellinen osa seksuaalista kanssakäymistä. Homoseksuaaliset aktit ovat kuitenkin suljettuja uuden elämän mahdollisuudelta eivätkä siten vastaa Jumalan tarkoittamaa itsensä antamisen tapaa, vaan ovat olennaisesti vain omaan nautintoon keskittyviä (7.).

Ajan henki

Kirje huomauttaa, että sekä ympäröivässä yhteiskunnassa että kirkon sisällä esiintyy ryhmiä, jotka koettavat painostaa kirkkoa hyväksymään homoseksuaalisen kanssakäymisen siten kuin se ei olisi itsessään väärin suuntautunutta. Tämä heijastelee materiaalista ihmiskäsitystä, jossa ihmisen kutsu korkeampaan elämään torjutaan (8.). Homoseksuaalisuus pyritään esittämään jos ei itse asiassa hyvänä niin ainakin täysin harmittomana asiana. Näkemyksen edustajat eivät suostu arvioimaan kantansa negatiivisia yhteiskunnallisia vaikutuksia. Jos homoseksuaalinen kanssakäyminen samaistetaan miehen ja naisen väliseen seksuaaliseen kanssakäymiseen, vaikuttaa tämä suoraan yhteiskunnalliseen käsitykseen perheestä ja sen oikeuksista vaarantaen molemmat (9.).

Yhteiskunnallisia ulottuvuuksia

Homoseksuaaleja kohtaan kohdistettuja rikoksia ei tule suvaita eikä ole oikein, että heihin kohdistetaan sanallista väkivaltaa. Tästä ei kuitenkaan seuraa, että homoseksuaalisia akteja tulisi väittää hyväksyttäviksi. Jos ne hyväksytään tai yhteiskunnalliset lait säädetään suojelemaan toimintaa, joka ei missään tapauksissa ole oikein, ei tule yllättyä, kun muutkin vääristyneet käsitykset yleistyvät ja järjenvastainen ja väkivaltainen toiminta yhteiskunnassa yleistyy (10.).

Raamatussa ilmenevä näkökulma

Antropologisten ja yhteiskunnallisten näkökulmien lisäksi kirje tarkastelee homoseksuaalisuutta myös Raamatun valossa. Kirje kiinnittää huomiota uuden raamatuntutkimuksen väitteisiin, joiden mukaan Raamattu ei sano mitään homoseksuaalisuudesta, se hyväksyy homoseksuaalisuuden tai sitten esittää, että Raamattu on kirjoitettu kulttuurissa, joka poikkeaa niin radikaalisti omastamme, ettei sen ilmaisema kanta ole enää sovellettavissa nykypäivään.

Kirje huomauttaa, että jo Uusi testamentti kirjoitettiin hyvin erilaisessa kulttuurillisessa kontekstissa kuin Vanha. Kuitenkin ne ovat tässä kysymyksessä huomattavan yhteneväisiä. Raamattua ei myöskään ymmärretä oikein, jos se irrotetaan kirkon elävästä traditiosta.

Mitä tulee itse Raamatun teksteihin, Raamattu alkaa kertomuksella luomisesta ja sitä seuraavasta lankeemuksesta. Ensimmäistä syntiä seuraa pian Sodoman synti. Homoseksuaalinen kanssakäyminen tuomitaan tässä yhteydessä selvästi (1. Moos. 3; 19:1-11). 

Kolmannen Mooseksen kirjan kirjoittaja toteaa homoseksuaalisen toiminnan sulkevan henkilön Jumalan kansan ulkopuolelle (3. Moos. 18:22 ja 20:13).

Sama ajatus heijastuu Uudessa testamentissa Paavalilla. Ensimmäisen korinttilaiskirjeen mukaan homoseksuaalisuuden harjoittaminen sulkee henkilön Taivaan valtakunnan ulkopuolelle (1. Kor. 6:9).

Roomalaiskirjeessä Paavali asettaa vastakkain kristinuskon ja ympäröivän pakanamaailman ja käyttää homoseksuaalista kanssakäymistä esimerkkinä sokeudesta, johon ihmiskunta on vajonnut. Alkuperäisen Luojan ja luodun välisen harmonian sijaan epäjumalanpalvelus on johtanut ihmiskunnan monimuotoiseen moraalittomuuteen, josta Paavali ei löydä osuvampaa esimerkkiä kuin homoseksuaaliset suhteet (Room. 1:18-32).

Lopuksi Ensimmäinen kirje Timoteukselle viittaa vääriä oppeja opettaviin ja jae 10 mainitsee homoseksuaaliset teot synnillisinä (1. Tim. 1:1-10) (6.).

Kirkon opetus katekismuksessa

Vuonna 1997 julkaistu Katolisen kirkon katekismus toteaa, että homoseksuaaliset henkilöt on kohdattava myötätuntoisesti, kunnioittavasti ja tahdikkaasti. Kuitenkin mitä tulee itse homoseksuaalisiin tekoihin, ”[n]ojautuen Raamattuun, joka esittää homoseksuaaliset suhteet vakavasti vääristyneiksi, kirkon traditio on aina julistanut, ”että homoseksuaaliset teot ovat sisäiseltä olemukseltaan väärin suuntautuneita”. Ne ovat luonnollisen lain vastaisia. Ne sulkevat sukupuoliaktista pois elämän lahjan. Ne eivät ole lähtöisin oikeasta tunne-elämän ja seksuaalisuuden keskinäisestä täydentävyydestä. Niitä ei voida hyväksyä missään tapauksessa” (Katekismus 2357).

20/02/2017 16:34